Kallio-island

About 3 km from the mainland, in the outskirt of Simoniemi, there is an island called Kalliosaari (Kallio-island). Remains of the Kallio saw is to be found on the island. The saw ended in 1925.

Originally the saw worked as a water sledge at Simonjoki in Kalliokoski. The sawmill was founded in 1841 by Andreas Niska J.A. Gastren and O. Lundström. From there it was transferred to Koivuluoto.

The history of Kallio-island

Kallio Saw I got its name from Simo rivers first water-saw about 20 km from Simojoki's mouth at Kalliokoski: Saha worked from 1840 to 1874 when it was sold to Swedes.

Yhden raamin lisäksi saha toi mukanaan nimensä ja entisestä eli  Koiuvuluodon eli Pappilanletosta tuli Kallio. Pappilanletto ja Pirttisaari yhdistettiin yhdeksi saareksi ja sahan alueeseen kuului vuokra alueena osia merenpuoleisesta Koivuluodosta ja myös eteläpuolella sijaitsevasta Pihlajakarista. Koska saari oli pieni ja sahan jätettä syntyi paljon, päätettiin rimoista rakentaa möljiä saaren maapuolelle. Silta Koivuluotoon tehtiin myös rimoista ja paaluista.

Norjalainen Halosenpuulaaki tuli sahan omistajaksi vuosisadan vaihteessa, koska lähellä sijaitseva Vasankarin eli Simon tulisaha tuhoutui tulipalossa. Saha laajeni neliraamiseksi ja tuotanto lisääntyi. Sahalla oli runsaasti ruotsalaisia johtotehtävissä ja erikois ammateissa. Heistä suurin osa asui Koivuluodossa ja vuokralla Simoniemessä.

Sahan omistajaksi tuli 1910 Kemijokisuu AB. Sahanhoitajana toimi Lindsten ja myöhemmin Lehmuskallio sahan lopettamiseen saakka.

1916 Kemi-yhtiö tuli Kemijokisuun AB:n pääomistajaksi. Simon seurakunta myi Kallion saaren Kemi-yhtiölle 200 000 markalla. Rannat ja vesialueen jäivät kuitenkin Simoniemen jakokunnan hallintaan.